Keskityn tässä kirjoituksessa ns. ikääntyviin lähiökerrostaloihin, siis sellaiseen rakennusmassaan, joka edustaa monessa mielessä suurinta osaa suomalaisista kodeista. Kohteena ovat kerrostalot, jotka ovat rakennettu pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen kaupunkikeskustojen ulkopuolelle (ts. lähiöihin) suunnilleen vuosina 1970 – 2003. Suomen 88 000 taloyhtiöstä tällaisia kerrostaloja Etelä-Suomessa on reilu 4 200 kpl.
Ikääntyvien lähiökerrostalojen tuloillaan on uudenlainen ilmiö: peruskorjausvelka sekä ostoenergiakulut ovat kasvamassa, kun taas kiinteistöjen arvonnousu ei pysy perässä. Seurauksena on vaikea yhtälö, jonka ratkaisemiseksi pitäisi investoida systemaattisella ja kokonaisvaltaisella lähestymisellä kiinteistöjen energianhallintaan. Ostoenergian säästöillä voisi hoitaa pois peruskorjausvelkaa, vähentää riippuvuutta energiayhtiöiden kustannusvaihtelusta ja samalla pitää huolta kodin ja asunto-osakkeiden arvosta. Ostoenergian säästöjä syntyy eniten ottamalla käyttöön uusiutuviin energialähteisiin perustuvia hybridijärjestelmiä. Toisin sanoen, hyödyntää sitä mitä on annettu meille kaikille – aurinkoa ja kalliota.
Taloyhtiön lämmön ja sähkön ostoenergian kulut
Pääkaupunkiseudun kerrostaloyhtiö käyttää lämmitykseen suunnilleen 6 kertaa enemmän rahaa kuin sähköön (kts. kaavio yllä). Lämpöenergian loppukäyttö Eteläisen Suomen asuinkerrostalossa on noin 130 kWh/neliö/vuosi.Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 taloyhtiöiden lämmityksen kulut olivat noin 13 €/m2. Tämän kirjoituksen kohteena olevan kerrostalon kokonaisenergian loppukäyttö jakautuu suunnilleen näin: 80 % lämpöenergiaa ja 20 % sähköenergiaa. Lämpöenergian loppukäyttö jakautuu suunnilleen seuraavasti: sisäilman lämmitys 68 % ja käyttöveden lämmitys 12%.Lämpöenergian voimakas dominointi sähköenergiaan nähden osittain selittyy pohjoisella sijainnillamme. Mutta toisaalta, merkittävä osuus kuluerässä johtuu hukkalämmöstä. Otetaan esimerkiksi kirjoituksen kohteena oleva kerrostalo, joka on rakennettu v. 1970-2003. Tässä kerrostalossa on koneellinen ilmanvaihto, jossa käytetään huippuimuria poistoon. Tällöin poistoilman mukana menee hukkaan noin 40 % ostetusta lämmöstä. Vuositasolla tämä tarkoittaa noin 35 kWh/m2. Otetaanpa keskivertokerrostaloksi noin 4 000 neilöinen kiinteistö. Poistoilman kanssa karkaava hukkalämpö on tässä tapauksessa noin 140 000 kWh. Hintalappu tälle hukalle on karkeasti 10 000 €/vuosi.
Taloyhtiöiden korjaukset
Tilastokeskuksen mukaan taloyhtiöt sekä asuntojen omistajat käyttivät korjauksiin yhteensä reilut 6 miljardia euroa vuonna 2017. Tästä kerrostalojen korjaamiseen kului reilut 2,5 miljardia euroa, josta 2 miljardia taloyhtiöiden teettämiin korjauksiin ja loput 0,5 miljardia kerrostaloasuntojen omistajien itse tekemiin tai teettämiin korjauksiin. Taloyhtiöiden talotekniikan korjauksiin kuului noin yksi miljardi euroa.
Korjauskustannukset suhteutettuna asuinpinta-alaan olivat kerrostaloissa vuoden 2017 aikana 46,2 €/m². Kerrostaloissa työn osuus on 40 % korjauskustannuksista. Korjauksiin kului lähes miljoona työpäivää ja työkustannukset olivat 1,2 miljardia. Asuinpinta-alaan suhteutettuna kalleimmat olivat kerrostalojen talotekniikan korjaukset (15,6 €/m2). Toiseksi kalleimmat olivat kerrostalojen ulkopintojen ja rakenteiden korjauskustannukset (10,2 €/m2).
Mikä on sopivin hetki tarkastella lämmitysjärjestelmävaihtoehtoja?
Talotekniikan ja rakenteiden peruskorjauksen yhteydessä on järkevintä selvittää energian hallintaa kokonaisuutena. Voidaan olettaa, että isolla osalla esimerkiksi normikerrostaloista lämmönsiirtimien käyttöikä alkaa olla lopussa, joten suuri lämmitysjärjestelmän remontti on joka tapauksessa tulossa. Monessa taloyhtiössä tulee harkittavaksi, löytyisikö nykyiselle kaukolämmitysmuodolle edullisempaa ja ympäristöystävällisempää korvaavaa lämmitysjärjestelmää. Samalla saattaa kiinnostaa asunnon sisäilman viilentäminen kesähelteillä.
Näyttää siltä, että tärkeimmät tarkasteltavat vaihtoehdot tämän kirjoituksen kohteena olevissa ikääntyvissä lähiökerrostaloissa ovat:
- Lämmöntalteenottolaite, joka on yhteensopiva nykyisen poistoilmapuhaltimen kanssa. Poistoilmalämpöpumpun (PILP) kannattavuus.
- Lämpökaivojen mitoittaminen, poraamisen kustannukset, kaivojen sijoittelun mahdollisuudet kiinteistön tontilla. Maalämpöpumpun (MLP) soveltuvuus ja kannattavuus.
- Aurinkosäteilyn hyödyntämisen potentiaali. Aurinkopaneelien tai aurinkokeräimien kannattavuus.
- Ilman viilennys kesäisin. Ilmalämpöpumput ja niiden hyväksyminen taloyhtiön kokouksissa.
PILP+MLP-hybridijärjestelmän kannattavuutta lisää se, että poistoilman lämmöntalteenotto vähentää energiakaivojen määrän ja syvyyden tarvetta. Alkuinvestointikustannus PILP+MLP vs. MLP voisi käytännössä asettua samaan suuruusluokkaan, jos huomioidaan kiinteistössä olemassa olevan poistoilmapuhaltimien uusiminen maalämpöjärjestelmän tapauksessa.
Kerrostalojen tontit ovat yleensä melko pieniä, joten tarvittavien energiakaivojen määrää kannattaa vähentää asentamalla maalämmön rinnalle poistoilman lämmön talteenotto. Tuolloin asuintiloista poistuva lämpöenergia palautetaan uudelleen käytettäväksi lämmityksessä. Poistoilman lämmöllä ladataan kesäaikana myös energiakaivoja, mikä parantaa koko järjestelmän energiatehokkuutta.
Sähköenergian käytön ajankohdalla on suurempi vaikutus tulevaisuudessa
Nykyinen ilmiö on se, että energian käyttö asuintaloissa keskittyy etenkin arkipäivisin aamuihin ja iltoihin. Mutta mietitäänpä koko energian käytön muuttumista kodeissamme uusien ilmiöiden myötä. Esimerkiksi ihmiset tekevät etätyöpäiviä kotoa käsin,sisätilojen viilentämiseen asennetaan yhä useammin ilmalämpöpumppuja. Talotekniikkaan ja kodinkoneisiin on tullut älyä. Niitä voi ohjelmoida käynnistymään sopivalla hetkellä. Tai me itse voimme käynnistää laitteita meille sopivalla hetkellä, vaikkapa kännykkäsovelluksen avulla.
Kodinkone- ja valaistuslaitteiden sähkönkäytön ajankohdan säätämisen lisäksi on myös toinen keino vaikuttaa energian loppukäyttöön asuinkiinteistöissä. Miten? Investoimalla esim. aurinkosähköjärjestelmään, jolla on kaksi eri tarkoitusta:
- Tuottaa omaan käyttöön ilmaista sähköä mm. viilennyslaitteisiin kesähelteillä, kosteiden tilojen lattialämmitykselle ja poistoilmalämpöpumpulle (jos on – ja jos ei, niin sitten poistoilmapuhaltimelle).
- Voimalan ylituotantoa voi ohjata lämmön välivarastoon ja sitten käyttää sitä pimeänä aikana tai talvella. Tällaisena välivarastona voisi olla vaikkapa lämminvesivaraaja (lyhytaikaisesti) tai maalämpöjärjestelmän energiakaivon kallio (pitkäaikaisesti).
Kiinteistökohtainen energiajärjestelmä ja kaukolämpö
Jos talo on liitetty kaukolämpöverkkoon, lämpöenergian ylijäämän voi myös myydä kaukolämpöverkkoon. Tämä ei ole vielä mahdollista kaikkialla Suomessa, mutta esimerkiksi Fortum on avannut omia kaukolämpöverkkoja (ks. https://www.fortum.fi/yrityksille-ja-yhteisoille/lammitys/kaukolampo-0/avoin-kaukolampo/avoin-kaukolampo-ostohinnat).
Taloyhtiöt voisivat lähitulevaisuudessa myydä kaukolämpöverkkoon esimerkiksi ihmisten ja kodinkoneiden tuottamaa ylijäämälämpöä tai taloyhtiön omaa pientuotantoa.
Taloyhtiön ostoenergian kuluja sekä peruskorjausvelkaa voisi vähentää investoimalla taloyhtiön uusiolämpöön sekä sen tehokuutta tukevaan aurinkosähkövoimalaan.
Evilina Lutfi, Green Net Finland ry
