Kävin juhannusviikolla Virossa tutustumassa uusiutuvan energian yhteisöenergiahankkeisiin. Matkan tarkoituksena oli tunnistaa hyviä käytäntöjä yhteisöenergiaprojektien jalkauttamiseen liittyen ja oppia Viron uusiutuvan energian tukijärjestelmien vaikutuksista. Vaikka Virossa on kadehdittavan hyvä tukijärjestelmä, niin neuvostotausta vaikuttaa silti edelleen ihmisten mentaliteettiin eikä yhteisomistaminen ole suuressa suosiossa. Muutos on hidasta.
Matka oli osa EU-rahoitteista kehityshankettamme ”Co2mmunity – Co-producing and co-financing renewable community energy projects” (EU INTERREG BSR).
Aloitimme matkan tutustumalla Mustamäen lähiössä sijaitsevaan kerrostaloon, joka oli vastikään remontoitu täysin nykystandardien mukaiseksi sisäilmasto-olosuhteiden ja energiatehokkuuden osalta – oli PILPiä, koneellinen ilmanvaihto, eristys kunnossa, termostaattipatterit ja olipa katolle oli myös asennettu 17 kWp aurinkosähköä, joka oli tarkoitettu tässä kohteessa taloyhtiösähkön tuotantoon.
Mustamäellä sijaitseva energiatehokkaaksi saneerattu kerrostalo toimii hyvänä esimerkkinä muille alueen kerrostaloille
Remontissa oli hyödynnetty Viron energiatehokkuusremonttien tukijärjestelmää, jossa paikallisen rahoitusinstituution KredExin kautta on haettavissa rahoitusta tällaisille remointeille, mikäli remontti saavuttaa tietyn energialuokan ja nipun muita energiatehokkuusvaatimuksia. Esimerkiksi energialuokkaa C tavoitteleville remonteille KredExin myöntämä investointituki on jopa 40 % Tallinnassa sijaitseville taloille ja 50 % Tallinnan ulkopuolisille taloille. Lisäksi uusiutuvan energian tuotannolla Virossa on saatavilla 5,37 senttiä / kWh syöttötariffi, jolloin taloyhtiö saa aurinkoenergiantuotannostaan lähes markkinahinnan verkkoon syötetystä sähköstä.
Talon katolle oli asennettu aurinkosähköjärjestelmä
Vierailemassani taloyhtiössä oltiin saatu Kredexiltä investointitukea 40 % ja pankista lainaa loput 60 % ilman oman rahoituksen vaadetta. Remontin jälkeen asukkaat kokivat sisäilmaolosuhteet merkittävästi paremmiksi ja energiatehokkuuden kautta saavutetut säästöt kattoivat suunnilleen rahoitusvastikkeen. Aivan mahtava diili asukkaille siis!
Suomalaisesta tällainen tukijärjestelmä tuntui niin kadehdittavalta (ja vielä kun tuli esiin, että Virossa kerrostalon on sallittua järjestäytyä yhden sähkömittarin taakse ja täten katolta saatu aurinkosähkön tuotanto olisi mahdollista netottaa eteenpäin asukkaille ilman ongelmia), niin oli pakko kysyä virolaisilta kollegoiltani, että miksi jokainen talo Virossa ei ole jo saneerattu energiatehokkaaksi ja niissä ei ole uusituvan energian tuotantoa, kun tukijärjestelmä on näin mahtava. Vastaus antoi mielenkiintoisen poikkileikkauksen virolaiseen mielenmaisemaan ja historiaan.
Minulle kerrottiin, että lähtökohtaisesti päätöksenteko taloyhtiöissä on iso pullonkaula ja remonttipäätöksiä on erittäin vaikea viedä läpi, vaikka hyödyt olisivatkin selkeästi perusteltavissa. Vierailukohteeni taloyhtiössä päätöksenteko oli kestänyt lähes 5 vuotta ja vaatinut erittäin sinnikkään taloyhtiön hallituksen väsymättömän taustaselvitys- ja kannustustyön. Erityisen vaikeaa on saada ikääntyneemmätkin asukkaat puoltamaan remontin tekemistä. Lisäksi erityisesti Viron venäläiset (jotka ovat Viron toiseksi suurin etninen ryhmä ja joita on noin 340 000) suhtautuvat lähtökohtaisesti melko epäileväisesti valtioon (ja sitä kautta myös KredExin tukiin) ja yleensäkin pankkilainoihin. Pullonkaulana on myös pätevien ja KredExin hyväksymien remonttiyritysten kapasiteetti. Lisäksi tällä hetkellä KredEx -rahoitus on loppunut, vaikka sen piti kestää vuoteen 2020 saakka. Rahoituksen jatko on edelleen avoin ja tämä on jäädyttänyt markkinaa.
Paikallinen mielenmaisema avautui erityisesti, kun keskustelimme yhteisöenergiaprojekteista ja siitä, miksei taloyhtiöiden katolla ole enemmän aurinkopaneeleita, vaikka mittarointiin liittyviä haasteita ei ole ja syöttötariffikin on hyvä. Opin, että ensinnäkin virolaiset ovat tutkimuksen mukaan Euroopan vähiten ilmastomuutoksesta kiinnostunut kansa – ilmastonmuutoksen hillintä ei siksi ole kovin painava argumentti Virossa ja vähentää kiinnostusta investoida uusiutuvaan energiaan. Lisäksi ajatus yhteisomistamisesta (joihin yhteisöenergiaprojektit perustuvat) on punainen vaate Neuvostoliiton kokeneelle kansakunnalle. ”Ehkä seuraava sukupolvi”, totesivat virolaiset kollegani, ”muutos on hidasta”.
Myös yleinen informaation ja esimerkkien puute koettiin haasteeksi – tätä alleviivasi myös matkan aikana tapaamamme Viron aurinkoenergiayhdistyksen toimitusjohtaja Andres Meesak. ”Tarvitsemme hyviä esimerkkejä ja konkreettista tietoa projektien pystyttämisestä ja niiden hyödyistä”, hän totesi.
Matkamme toinen päivä keskittyi siihen, että tutustuimme peräänkuulutettuun hyvään esimerkkiin. Kaakkois-Virossa Setomaalla sijaitsevasta Värskasta löytyy Viron ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) rakenteilla oleva aurinkosähkön yhteisöenergiaprojektin määritelmään osuva hanke. Käynnillämme opin, että pienessä Virossa asuu useita eri kansoja, joiden välillä on suuria eroja mentaliteetin suhteen. Vierailulla Värskassa paikallinen pormestari Raul Kudre kertoi, että Setomaalla asuvat setot ovat vähemmistökansa, jolla on pitkät perinteet yhteistekemisen ja yhteisomistamisen suhteen. Historia on niin pitkä ja vahva, ettei edes Neuvostoliitto horjuttanut heidän perinteitään. Siksi pormestarin mukaan onkin luontevaa, että Viron ensimmäinen yhteisomisteinen aurinkopaneelisto sijaitsee juuri Setomaalla.
Värskan yhteisöenergiaprojekti on Värskan kunnan, 2 yrityksen ja 7 aktiivisen kuntalaisen yhteisprojekti. Tällä hetkellä paikallisella pellolla seisoo 12,5 kWp aurinkoenergiaa, jota viereinen koulu hyödyntää. Projektilla on valmiudet laajentaa paneelikapasiteetti 40 kWp, mutta ajatuksena on ensin pienellä aktiiviporukalla löytää taloudelliset edellytykset ja hyvä toimintamalli.
Viron ensimmäinen aurinkosähkön yhteisöenergiaprojekti seisoo värskalaisella pellolla ja tuottaa sähköä viereiseen kouluun
Tällä hetkellä hankkeen pioneeriporukka on valmis taloudelliseen riskiin ja pitkään takaisinmaksuaikaan, mutta he tunnistavat, että projektia ei voi laajentaa ennen kuin taloudellinen hyöty on parempi. Tämä vaatisi, että myös yhteisöt saisivat investointitukea (ovat toistaiseksi investointitukien ulkopuolella, mutta Värskan porukka keskustelee parhaillaan KredExin kanssa tilanteen muuttamisesta), paneelien investointikulujen halpenemista ja/tai sähkön markkinahinnan nousua.
Viron matka oli erittäin opettavainen yhteisöenergiaprojektien jalkauttamisen näkökulmasta. Opin, että vaikka tukirakenteet olisivat erinomaiset, eivät yhteisöenergiaprojektit silti jalkaudu räjähdysmäisesti, jos ihmisten arvot eivät tue yhteisomistusta eivätkä ilmastonmuutoksen hillintää, ja hyvät esimerkit puuttuvat. Kun meillä Suomessa yhteisöenergiaprojektien jalkauttaminen vaatii vaikuttamistyötä säännösten ja tukien muuttamiseksi, niin Virossa taas työ täytyy tehdä ruohonjuuritasolla kansalaisten aktivoimiseksi ja asenteiden muuttamiseksi.
Suvi Häkämies, toiminnanjohtaja, Green Net Finland
Lue myös aikaisempi postaukseni havainnoistani Saksasta ja Tanskasta, joissa on pitkät perinteet yhteisöenergiaprojektien toteuttamisesta. Löydät blogin täältä.
