Kävimme uusiutuvan energian yhteisöenergiahankkeisiin liittyvän kehityshankkeemme ”Co2mmunity – Co-producing and co-financing renewable community energy projects” (EU INTERREG BSR) puitteissa tutustumismatkalla Etelä-Tanskassa ja Pohjois-Saksassa maaliskuussa 2018. Matkan tarkoituksena oli tutustua paikallisiin aktiivisiin yhteisöihin sekä niiden pohjalta tunnistaa hyviä esimerkkejä siitä, miten kansalaisia voidaan aktivoida ja auttaa yhteisöhankkeiden toteuttamisessa.
Aloitimme matkamme Tanskasta Middelfartin kaupungista ja sen lähikylistä. Tutustuimme mm. Fønsin kylän pellettipohjaisen mikro-CHP:n tuotantoon. Fønsin kaukolämpöverkosto on Tanskan pienin – sitä hyödyntää vain 42 kulutuspistettä. Koko projekti on paikallisten käynnistämä ja pyörittämä.
Tapasimme matkamme aluksi Middelfartin uudella upealla kaupungintalolla kaupungin pormestarin.
Kävimme tutustumassa myös Koldingin kaupungin ”KOMtainer” -projektiin, jossa kunta on modifioinut vanhan merikontin kunnan ympäristöjohtajan ”varatoimistoksi” ja kunnan työntekijöiden ja kuntalaisten tapaamispaikaksi. Merikontti oli tehty opiskelijaprojektina hyödyntäen pelkkiä kierrätys-/ purkumateriaaleja ja sitä on mahdollista liikutella ympäri kaupunkia esimerkiksi toreille ja muihin sopiviin tapaamispaikkoihin. Kunnan ympäristöjohtaja käytti konttia usein toimistonaan, jolloin kuntalaisten oli helppo tulla pistäytymään ja keskustelemaan ideoista ja kehitystarpeista sekä hakemaan tietoa.
”KOMtainer” -konttitoimisto
Tanskan kierroksemme päättyi Sønderborgin kaupunkiin, jossa tutustuimme ProjectZero -säätiön toimintaan. Säätiön visiona on luoda Sønderborgista CO2-neutraali kunta vuoteen 2029 mennessä. Säätiö fokusoi toimintaansa erityisesti sellaisiin toimenpiteisiin, joilla kuntalaisia aktivoidaan mukaan päästövähennystalkoisiin.
Jatkoimme Sønderborgista matkaamme Pohjois-Saksan puolelle, jossa aloitimme kierroksemme erittäin mielenkiintoisessa pienessä, noin 200 asukkaan maalaiskylässä Sprakebüllissa. Sprakebüllissa on mm. tihein väestömäärään suhteutettu sähköautokanta koko Saksassa. Kylään oli tehty yhteishankintana sähköautotilaus, jonka kautta lähes jokaisessa kylän perheessä oli ainakin yksi sähköauto. Tämän lisäksi oli myös yksi yhteiskäyttöauto, jota kyläläiset saivat käyttää muutaman euron tuntimaksua vastaan. Yhteiskäyttöautoa rahoittivat kyläyhteisö ja paikallinen tuulienergiayhteisö. Kylässä oli myös merkittävän paljon aurinkoenergiaa – yli 100 MWp. Tästä vastasi pääosin paikallinen Solar Energie Anderssen -niminen yritys (joka oli taustaltaan maatila, jonka isäntä oli päättänyt investoida isoon aurinkopuistoon ja tilasi tätä varten paneelit, muttei saanutkaan puistolle rakennuslupaa. Koska paneelit oli kuitenkin jo tilattu, hän päätti myydä ne eteenpäin kyläläisille ja näin aurinkoenergiafirma sai alkunsa). Paikallista tuotantoa oli sen verran paljon, että esimerkiksi sähköautoja sai maksutta ladata firman latauspisteessä ja myös maatilojen työkoneita muutettiin sähköiseksi kovaa vauhtia. Vierailupäivänämme saimmekin todistaa yhden juuri saapuneen sähkötraktorin koeajoa.
Sähkötraktorin testauspäivä Sprakebüllissa Saksassa
Sprakebüllin jälkeen vierailimme Nordgröön -nimisessä uusituvan energian yrityksessä, joka oli muun muassa rakentanut uusiutuvan energian kauppapaikan yksityisten tuottajien ylijäämäsähkön myyntiin. Kauppapaikan kautta esimerkiksi kukin yksityinen aurinkosähkön tuottaja pystyi myymään katolta tulevan ylijäämätuotannon eteenpäin, esimerkiksi silloin kun itse ei ole kotona sähköä käyttämässä.
Näiden lisäksi vierailumme lopuksi kävimme Husumin kaupungin uusiutuvan energian messuilla, jotka järjestettiin vierailumme kanssa samanaikaisesti.
Vierailumme koostui siis todella monipuolisista uusituvan energian kohteista, joihin kaikkiin liittyi yhteisenä tekijänä yhteisöllisyys tai jonkinasteinen kansalaisaktiivisuus.
Matkalla käytyjen keskustelujen ja isäntiemme esityksien pohjalta summasin joitain omia havaintojani yhteisöenergiaprojektien ja kansalaisten aktivointiin liittyen:
- Projektit vaativat aktiivisen vetohahmon/-hahmot, jolla on resursseja viedä projekti maaliin. Välillä tarvittiin kyllä ihan sisuakin, kun valmistelu venyi, päätöksenteko oli hidasta ja rahoituskuvioita piti setviä. Onnistuneissa projekteissa taustalta löytyi usein myös aktiivinen kunta (esim. pormestari, ympäristöjohtaja tms.) tai muu virallinen taho, jolla oli kyky auttaa esimerkiksi luvituksen, riskienhallinnan tai rahoituksen suhteen.
- Yhteisölliset projektit olivat usein hitaita pystyttää, mutta kun kaikki saadaan toimimaan olivat aktiivit erittäin tyytyväisiä lopputulokseen ja näkivät, että työ kannatti.
- Isommissa uusiutuvan energian projekteissa (esim. tuulivoimapuistot) yhden voimalan irrottaminen yhteisön käyttöön nostaa merkittävästi puiston hyväksyttävyyttä ja vähentää NIMBYä.
- Useissa projekteissa energian hinta ei ollut välttämättä merkittävästi markkinoita halvempaa, tärkeämpää oli, että ”omaa” energiaa ja ennakoitavaa hinnoittelua.
Lisäksi Sønderborgin ProjectZeron kokemuksiin perustuva lista kuntalaisten aktivoinnista mukaan kunnan päästövähennystalkoisiin oli mielestäni varsin hyvä:
- Alkuun pääsy vaatii:
- Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä
- Kunnanjohdon (pormestari/kaupunginjohtaja ja/tai kaupunginvaltuuston) siunauksen
- Bisneshyötyä paikallisille yrityksille
- Kunnianhimoiset tavoitteet ja hyvän strategian (/masterplanin)
- Kun on päästy alkuun, niin:
- Johda esimerkillä
- Uusi liiketoiminta ja innovaatiot etunenässä
- Opitaan kokeilemalla
- Jalkauta yhteisöllisyyttä, “make it the new community DNA & thinking”
- Seuraa tuloksia ja raportoi
- Osallista kuntalaiset
Vierailumme kohdemaissa Tanskassa ja Saksassa yli 50 % uusiutuvan energian tuotannosta on kansalaisten ja yhteisöjen omistuksessa, eli kokemusta ja oppeja kannattaa sieltä kerätä. Suomessakin kiinnostus yhteisöenergiaprojekteja kohtaan on kasvanut kohisten, mutta aktiivisuus yhteisöenergian suhteen on tähän asti ollut kuitenkin melko vähäistä. Suomessa on myös hyvin vähän tukea tarjolla pienimuotoiselle energiantuotannolle ja kansalaistoiminnalle. Suomessa on myös selkeästi voimassa sellaisia käytänteitä ja säädöksiä, jotka itse asiassa estävät yhteisöenergiaprojektien kasvua.
Green Net Finland, Aalto-yliopisto, Etelä-Pohjanmaan liitto ja Thermopolis ovat mukana EU:n kehityshankkeessa, jossa etsitään menetelmiä, joilla yhteisöenergiaprojekteja saataisiin jalkautettua helpommin myös Suomessa. Lue lisää projektista: http://co2mmunity.eu/.
Suvi Häkämies
Toiminnanjohtaja
Green Net Finland
