Tähän asti energiayhteisöjä Suomessa ovat olleet lähinnä taloyhtiöiden juttu, mutta nyt säännöt ovat muuttuneet. Uusi sähkömarkkinalaki on astunut täysimääräisesti voimaan täydessä vauhdissa tässä vuoden 2026 alussa, ja se avaa ovia aivan uudenlaiselle paikalliselle yhteistyölle. Sähkömarkkinalain muutos on vihdoin tuonut ”erillisen linjan” käsitteen pois scifi-osastolta käytäntöön. (ks. hahmotelmakuva alla).

Unohdetaan hetkeksi valtakunnalliset kantaverkot ja massiiviset hankeluvat – ne ovat energiayhtiöiden ja jätti-investointien heiniä. Meille muille mielenkiintoisinta on se, mitä tapahtuu oman tontin rajan ja paikallisen jakeluverkon välissä.

”Erillinen linja” – kun uusi kaapeli voittaa siirtomaksut

Tämä on se todellinen uutinen. Ennen sähkön siirtäminen naapurikiinteistölle ilman verkkoyhtiön laskutusta oli juridisesti lähes mahdotonta. Nyt laki sallii erillisen linjan (suoran sähköntoimituksen) rakentamisen.

Tässä kohtaa pitää tietysti ottaa järki käteen ja laskin kauniiseen käteen. Onko halvempaa maksaa verkkoyhtiölle siirtomaksuja seuraavat 20 vuotta, vai kaivaa se kuuluisa oma kaapeli maahan juuri nyt? Jos naapurin lato on sadan metrin päässä, oma piuha voi olla elämäsi paras investointi. Jos taas välissä on kaksi kilometriä suota ja kalliota, siirtomaksut alkavatkin näyttää yllättävän houkuttelevilta. Mutta nyt meillä on vihdoin vaihtoehto ja kilpailutilanne!

Joustava liittymissopimus – säästöä ”sopua tekemällä”

Aiemmin uuden aurinkopuiston liittäminen verkkoon saattoi tyssätä siihen, että verkkoyhtiö sanoi: ”Verkko on täynnä, palaa asiaan kun olemme vahvistaneet linjoja vuonna 2032.”

Nyt voi tehdä joustavan liittymissopimuksen. Se tarkoittaa, että pääsee liittymään verkkoon heti ja usein edullisemmin, jos suostuu siihen, että verkkoyhtiö voi tarvittaessa rajoittaa tuotantosi syöttöä verkkoon niinä harvoina tunteina, kun aurinko paistaa aivan kaikilla ja sähköverkko on ”tukossa”. Se on fiksu kompromissi: mieluummin 95 % tuotannosta tänään kuin 100 % tuotannosta kymmenen vuoden päästä.

Kuka hallinnoi – uudenlainen energiayhteisö?

Vaikka laki sallii sähkön toimituksen suoraan, se ei tarkoita, että homma hoituu naapurien välisellä kädenpuristuksella saunan lauteilla. Kun yhdistetään voimalaitos, oma kaapeli ja sähkönkäyttäjä, tarvitaan ‘yhteinen ohjausyksikkö’ – eli organisaatio. Eli yksityishenkilö voi vain soittaa verkkoyhtiölle ja pyytää joustavaa diiliä. Realismia on, että jotta joustava liittymissopimus on juridisesti pätevä, vastapuolena pitää olla oikeushenkilö, eli osuuskunta, osakeyhtiö tai virallinen energiayhteisö. Paikallinen verkkoyhtiö (se monopoliasemassa oleva taho) ei tee diilejä pelkän ”hyvän naapuruuden” perusteella, vaan se tarvitsee sopimuskumppanin, joka vastaa sääntöjen noudattamisesta.

Verkkoyhtiö on tarkka reviiristään, ja joustava liittymissopimus on virallinen asiakirja. Siinä sovitaan, että joskus tuotantoa rajoitetaan verkon turvaamiseksi. Verkkoyhtiö haluaa, että sopimuksen toisessa päässä on yksi selkeä taho – se energiayhteisö tai osuuskunta.

Osuuskunta/osakeyhtiö tai toisin sanooen energiayhteisöorganisaatio on se “virtapiirin sulkija”, joka:

  • Neuvottelee monopolin kanssa: Se toimii vastapuolena verkkoyhtiölle ja takaa, että tekniset vaatimukset täyttyvät.
  • Jakaa hyödyt (ja joustot): Jos verkkoyhtiö pyytää rajoittamaan tehoja varttitunniksi, osuuskunta huolehtii, että se tapahtuu automaattisesti, ja selittää jäsenilleen, miksi näin tehtiin (ja kuinka paljon siinä säästettiin rahaa).
  • Omistaa sen ”erillisen linjan”: Jos rakennatte oman kaapelin, se on yhteisön omaisuutta. Osuuskunta huolehtii, ettei kukaan kaiva sitä vahingossa poikki perunamaata tehdessään.

Pitääkö meidän murehtia kantaverkosta tai hankeluvista?

Lyhyt vastaus (tämän hetken ymmärryksen mukaisesti): Ei oikeastaan.

Kun puhutaan kantaverkosta (ne valtavat 400 kV teräsmaston monsterit) ja Energiaviraston raskaista hankelupamenettelyistä, puhutaan yleensä valtavista tuulipuistoista tai teollisista jättihankkeista.

Tavalliselle energiayhteisölle – oli se sitten kyläseura, pk-yritysten rinki tai naapurusto – nämä järeät säännöt eivät yleensä ole relevantteja. Energiayhteisö toimii paikallisessa 20 kilovoltin verkossa. Energiayhteisöjen voima on nimenomaan siinä, että ne ovat paikallisia. Meitä kiinnostaa se oma tuotanto ja se oma kulutus – tuottajakuluttajuus energiayhteisönä. 

Blogi on osa StartSun-hanketta.

Kirjoittaja: Evilina Vinonen | StartSun-hankkeen päällikkö (GNF osuus)