Olen Enercracy– ja StartSun-hankkeissamme syventynyt sähköverkon lainsäädäntöön ja yhteiskuntamme suuren energiamurrokseen. Myönnän rehellisesti: sähköverkkoasiat ja lakipykälät voivat tuntua vaikeaselkoisilta ja kaukaisilta.

BSR (Interreg Baltic Sea Region) -ohjelman horisontaalisten periaatteiden mukaisesti tavoitteenamme on saavutettavuus ja se, että tieto tavoittaa kaikki tasapuolisesti. Siksi pyrin hahmottamaan näitä monimutkaisia asioita yhden tutun arjen mielikuvan – liikennejärjestelmän ja moottoriteiden – kautta. Kun sähköverkkoa katsoo liikennevirtojen linssin läpi, kokonaisuus jäsentyy yhtäkkiä paljon selkeämmin.

Valtatiet vs. alueelliset moottoritiet: Kuka hallitsee mitäkin kaistaa?

Sähköverkko ei ole yksi ainoa tie, vaan se jakaantuu eri tasoihin:

  • Fingrid eli kantaverkko on yhteiskunnan päävaltatie – monikaistainen motari, jota pitkin suuret sähkövirrat kulkevat halki Suomen.
  • Alueverkot ja jakeluverkot ovat maakunnallisia moottoriteitä ja paikallistietä, jotka vievät sähkön tehtaisiin, koteihin ja kiinteistöihin.

Kun puhumme sähköverkon ruuhkautumisesta ja uudesta etusijajärjestyksestä, herää tärkeä kysymys: Miten etusijajärjestys toimii valtatien ja alueellisen motarin liittymäkohdassa?

Jos alueelliselle motarille annetaan etuajo-oikeus tietylle liittymälle, mutta paikan päällä päävaltatie (Fingridin kantaverkko) on jo aivan tukossa, liikennettä ei voida vetää läpi. Siksi tulevien sääntöjen on toimittava saumattomasti yhteen kaikilla verkkotasoilla – muuten luomme vain uusia sumppuja liittymäramppeihin.

Sähkömarkkinalain tuplamurros: Mitä muuttuu käytännössä?

Törmäämme tiellä ruuhkaan. Vaikka verkkoa rakennetaan lisää, kaistat ehtivät paikoitellen täyttyä. Liikenteen sujuvoittamiseksi lainsäädäntöä muutetaan kahdessa vaiheessa:

1. Ensimmäinen aalto (1.1.2026): Joustavat liittymissopimukset, erilliset linjat ja turhien kaistavarausten karsinta

Vuoden 2026 alussa voimaan tullut sääntely toi mukanaan uusia työkaluja ruuhka-alueiden verkkokapasiteetin avaamiseen. Tavoitteena oli siivota moottoritieltä ”haamuvaraukset” sekä mahdollistaa joustavampi liikkuminen.

  • Varattujen kaistapaikkojen tarkastus: Kaistatilaa eli verkkokapasiteettia ei ole enää saanut pitää varattuna varmuuden vuoksi. Jos hanke ei etene, varaus peruutetaan ja kaista vapautetaan muille.
  • Joustavat liittymissopimukset (joustokaista): Liittyjä saa luvan tulla tielle sillä ehdolla, että se suostuu rajoittamaan liikennettään (eli pystyy leikkaamaan kulutus- tai tuotantopiikkejään) silloin, kun moottoritiellä on pahin ruuhka-aika.
  • Erilliset linjat (rinnakkainen yksityistie): Lakimuutos selkeytti mahdollisuutta rakentaa suora fyysinen sähkölinja tuotannon ja kulutuksen välille ohi julkisen jakeluverkon.

Mitä tämä tarkoittaa energiayhteisön näkökulmasta?

  1. Pääsy verkkoon joustosopimuksella: Energiayhteisö ei välttämättä joudu odottamaan vuosia verkon vahvistamista, vaan se voi päästä liittymään verkkoon nopeammin, jos se sitoutuu älykkäällä ohjauksella leikkaamaan omia piikkejään ruuhka-aikoina.
  2. Suora paikallinen sähkönjako (Erillinen linja): Energiayhteisö – vaikkapa naapurikiinteistöt, maatila ja paikallinen yritys – voi yhdistää paikallisen aurinko- tai tuulivoimalan suoraan kulutuskohteisiinsa erillisellä linjalla. Tällöin paikallisesti tuotettu sähkö liikkuu omalla ”yksityistiellä”, mikä säästää yleisen moottoritien kapasiteettia ja vähentää riippuvuutta julkisesta verkosta.

2. Toinen aalto (1.1.2027): Etusijajärjestys, 4 etusijaryhmää ja ramppivalot

Suunniteltu lakimuutos muuttaa liittymisjonoa vuoden 2027 alusta alkaen. Aiemmin tielle on päässyt saapumisjärjestyksessä (first-come, first-served). Tulevaisuudessa siirrytään etusijajärjestelmään, jossa sähkönkäyttökohteet ja sähkövarastot jaetaan neljään etusijaryhmään teholuokan ja käyttötarkoituksen mukaan:

1. etusijaryhmä (Ylin etusija – Pikakaista):

    • Alle 10 megawatin (MW) sähkönkäyttöpaikat ja sähkövarastot.
    • 10–50 megawatin (MW) kohteet, jos ne sijoittuvat alueelle, jossa sähköverkossa on jo ennestään vapaata kapasiteettia.

2. etusijaryhmä: Suuremmat teollisuuskohteet ja akkuvarastot (esim. yli 50 MW), jotka sitoutuvat tarjoamaan merkittävästi joustokapasiteettia (kuten kattamaan suuren osan tehostaan joustolla) tai rakentamaan uutta tuotantoa samalle alueelle.

3. etusijaryhmä: Suuret hankkeet ruuhka-alueilla ilman erityisiä joustolupauksia.

4. etusijaryhmä: Hankkeet, joiden kehitysaste tai suunnitelmat ovat vielä varhaisessa vaiheessa.

Pohdinta: Miten vuoden 2026 joustosopimus ja vuoden 2027 etusijaryhmä 2 kohtaavat?

Kun tarkastelemme sähkömarkkinalain kahden eri aallon uudistuksia rinnakkain, herää oleellinen kysymys: Onko vuoden 2026 joustava liittymissopimus suoraan linjassa vuoden 2027 lakiluonnoksen 2. etusijaryhmän kanssa?

Oman tulkintani mukaan ne muodostavat toimivan työkaluparin:

  • 1. aalto (2026) loi sähkömarkkinalakiin juridisen raamin ja puitteet joustaville liittymissopimuksille. Se antoi verkonhaltijoille ja liittyjille mahdollisuuden sopia kapasiteetin käytöstä joustoehdoin.

  • 2. aalto (2027) puolestaan tuo tälle työkalulle vankan taloudellisen ja toiminnallisen kannustimen. Ruuhka-alueella toimiva suuri teollisuuskohde tai sähkövarasto, joka muuten päätyisi 3. etusijaryhmään (eli jonomännille), voi vauhdittaa liittymistään ja nousta 2. etusijaryhmään. Tämä tapahtuu hyödyntämällä juuri tätä 1. aallon joustavaa liittymissopimusta ja sitoutumalla merkittävään – esimerkiksi 80-prosenttiseen – kulutusjoustoon ruuhka-aikoina.

Miksi 1. sija on voitto taloyhtiöille ja PK-yritysten energiayhteisöille?

Oman tulkintani mukaan esityksen 1. etusijaryhmä (alle 10 MW) tuo merkittävän edun paikallisille toimijoille. Näen sen tarkoittavan käytännössä sitä, että tavallisen kokoluokan taloyhtiöt, kiinteistöt ja PK-yritysten muodostamat energiayhteisöt saisivat tällöin etuajo-oikeuden sähköverkkoon.

Tällöin pienemmät, paikalliset ja yhteisölliset hankkeet eivät jäisi valtavien teollisuusjättien tai megakokoluokan akkupuistojen jalkoihin jonossa, vaan ne pääsivät liittymään verkkoon sujuvasti ilman kohtuuttoman raskaita joustoehtoja.

Energiayhteisöt: Arjen ”kimppakyydit” ja joukkoliikenne ruuhkia purkamassa

Aina ratkaisu ei ole vain uusien kaistojen rakentaminen suuryrityksille. Tässä kohtaa kuvaan astuvat energiayhteisöt – asukkaiden, kiinteistöjen ja paikallisten toimijoiden muodostamat ryhmät, jotka tuottavat, kuluttavat ja varastoivat sähköä yhdessä.

  • Liikennevertaus: Energiayhteisöt ovat kuin teiden kimppakyytejä tai täyteen ladattuja busseja. Sen sijaan, että jokainen talonpoikkeus täyttäisi moottoritien omalla pikkuautollaan, paikallinen yhteisö tasoittaa omaa liikennettään jo ”kotipihalla” ennen valtatielle siirtymistä.
  • Miksi ne ovat avainasemassa? Joustavien liittymissopimusten, erillisten linjojen ja vuoden 2027 ylemmän etusijaluokituksen (alle 10 MW) ansiosta taloyhtiöt ja PK-yritysten energiayhteisöt voivat hoitaa suuren osan energiantarpeestaan paikallisesti ja päästä verkkoon ilman turhaa jonottamista.

Kun sähkö kulutetaan siellä missä se tuotetaankin, se ei kuormita alueellista moottoritietä eikä Fingridin valtatietä ollenkaan. BSR-periaatteiden mukaisesti tämä takaa reilun, alueellisen ja osallistavan siirtymän kaikille kansalaisille.

Miksi tämä kuuluu meille kaikille?

Sähköverkon pelisäännöt päättävät siitä, mihin Suomessa syntyy uusia teollisuusalueita, miten energiayhteisöt pääsevät kukoistamaan ja miten järjestelmämme kestää tulevaisuuden haasteet.

Kyse ei ole vain tekniikasta, vaan siitä, miten yhteisiä resurssejamme ohjataan fiksusti ja tasapuolisesti – aina kantaverkon valtateiltä paikallisiin taloyhtiöiden ja PK-yritysten energiayhteisöihin asti.

Kirjoittaja: Evilina Vinonon, projektipäällikkö (GNF:n osuus) Enercracy- ja StartSun-hankkeissa.