
Tämän blogin alkuperäisen englanninkielisen version on kirjoittanut StartSun hankeparneri Estonian University of life Sciences ja se on luettavissa täällä
Mikä saa ihmiset luomaan energiayhteisön ja tuottamaan ja jakamaan energiaa yhdessä? Teknologialla ja taloudellisilla säästöillä on merkitystä, mutta ne ovat vain osa vastausta. Energiayhteisön rakentaminen vaatii myös luottamusta, aikaa ja syyn toimia yhdessä.
Edellä mainitut kysymykset olivat StartSun-hankkeen päätöskonferenssin paneelikeskustelun ”Haasteet ja ratkaisut vahvemman yhteistyön rakentamiseksi” keskiössä. Keskusteluun osallistuivat Xavier Simón Vigon yliopistosta, Kirils Gončarovs Tarton alueellisesta energia-agentuurista ja Uppsalan yliopistosta sekä Maie Kiisel Tarton yliopistosta. He pohtivat, mikä auttaa energiayhteisöjen käytännön muodostamisessa ja mitkä tekijät voivat estää niiden etenemistä.
Keskustelun aikana yksi asia nousi esiin useaan kertaan: energiayhteisöä ei synny pelkästään asentamalla aurinkopaneeleja tai suunnittelemalla taloudellisesti houkuttelevaa toimintamallia. Ennen kuin ihmiset voivat jakaa energiaa keskenään, heidän täytyy nähdä, miksi yhteistyö on järkevää. Heidän tulee myös tuntea voivansa luottaa mukana oleviin ihmisiin ja organisaatioihin.

Kirils Gončarovs and Maie Kiisel. Photos by Sander Pärn and Laura Killak (EMÜ)
Yhteisö tarvitsee syyn toimia yhdessä
Kirils Gončarovs korosti, että menestyvä energiayhteisö tarvitsee usein tarkoituksen, joka ulottuu taloudellisia hyötyjä pidemmälle. Taloudelliset säästöt voivat motivoida ihmisiä, mutta yhteiset ympäristöarvot, paikallisten toimijoiden intressit tai halu saavuttaa jotain yhdessä voivat luoda vahvemman perustan pitkäaikaiselle yhteistyölle.
Maie Kiisel lisäsi, että ihmisten täytyy myös kokea pystyvänsä saavuttamaan asioita yhdessä. Luottamus, osapuolten yhteinen tietotaito asiassa sekä tunne siitä, että prosessi on omassa hallinnassa, ovat kaikki tärkeitä tekijöitä. Luottamusta ei kuitenkaan voida luoda erillisenä hankkeena tai toimintona. Jos sitä ei vielä ole, voi olla realistisempaa aloittaa pienestä yhteisestä tehtävästä, kuin pyytää ihmisiä sitoutumaan heti monimutkaiseen energiahankkeeseen.
Luottamusta tarvitaan myös monella eri tasolla: Gončarovs huomautti, että ihmiset saattavat luottaa naapureihinsa, mutta samalla heidän luottamuksensa kuntaan tai muihin instituutioihin voi olla heikko. Tämä voi riittää hidastamaan tai jopa estämään yhteisen toiminnan. Energiayhteisön rakentaminen tarkoittaakin työskentelyä paitsi asukkaiden välisten suhteiden, myös yhteisöjen ja niitä ympäröivien organisaatioiden välisten suhteiden vahvistamiseksi.

Xavier Simón. Photos by Sander Pärn and Laura Killak (EMÜ)
Älä saavu paikalle matkalaukku täynnä ratkaisuja
Xavier Simónin mukaan yksi tärkeimmistä onnistumisen edellytyksistä on aika.
Asiantuntijat saattavat ymmärtää teknologian hyvin, mutta se ei tarkoita, että he jo ymmärtäisivät, miten paikalliset yhteisöt toimivat. Simón varoitti lähestymästä paikallista yhteisöä niin, että saavutaan hänen sanoin ”matkalaukku täynnä ratkaisuja” ja ryhdytään sitten etsimään ongelmia, joihin nämä ratkaisut sopisivat.
Sen sijaan prosessin on lähdettävä liikkeelle paikallisista tarpeista ja sellaisesta kielestä, jota ihmiset ymmärtävät. Luottamuksen rakentaminen voi viedä vuosia, erityisesti silloin, kun itse toimintamalli tai käsite on ihmisille uusi. Esimerkit samankaltaisista yhteisöistä voivat auttaa, sillä ideaan on helpompi luottaa, kun ihmiset näkevät sen toimineen jo jossakin muualla.
Tämä muuttaa myös asiantuntijoiden roolia. Heidän tehtävänsä ei ole ainoastaan selittää, miten energiajärjestelmä toimii, vaan myös kuunnella, muuntaa tekniset käsitteet arkipäiväiselle kielelle ymmärrettäviksi ja antaa ihmisille riittävästi aikaa arvioida, soveltuuko malli heidän yhteisöönsä.
Lähtö ruohonjuuritasolta ei tarkoita johtajuuden puutetta
Energiayhteisöjä kuvataan usein ruohonjuuritason aloitteiksi, mutta paneelikeskustelu osoitti, että prosessin käynnistämiseen ja tukemiseen tarvitaan silti joku vastuunkantaja.
Kirils Gončarovs totesi, että kunnilla on usein tärkeä rooli, koska ne ovat lähellä asukkaita ja ymmärtävät monia yhteisöjen kohtaamia haasteita. Pelkkä projektipäällikön palkkaaminen määräajaksi ei kuitenkaan välttämättä riitä. Prosessia johtavan henkilön tulisi ihannetapauksessa tuntea paikallinen yhteisö ennestään ja omata siellä valmiita suhteita.
Simón korosti myös paikallisten toimintaryhmien potentiaalista roolia. Kootessaan yhteen kuntia, yrityksiä, järjestöjä ja asukkaita ne tarjoavat valmiin ympäristön, jossa erilaiset paikalliset intressit voivat kohdata ja jossa uusia yhteistyömuotoja voidaan rakentaa.
Keskustelun perusteella ruohonjuuritason toiminta ja institutionaalinen tuki eivät ole toistensa vastakohtia. Yhteisö voi tuoda mukanaan motivaatiota ja paikallistuntemusta, kun taas kunnat ja muut organisaatiot voivat auttaa poistamaan käytännön esteitä ja pitämään prosessin etenemässä.

Panelists of the StartSun final conference’s panel discussion. Photos by Sander Pärn and Laura Killak (EMÜ)
Osallistumisen täytyy sopia ihmisten todelliseen arkeen
Toinen haaste on varmistaa, etteivät energiayhteisöt jää vain niiden ihmisten ulottuville, joilla on riittävästi rahaa, aikaa ja tietoa osallistumista varten.
Gončarovs kyseenalaisti ajatuksen joidenkin asukkaiden kuvaamisesta yksinkertaisesti ”vähemmän aktiivisiksi”. Pienituloisilla ihmisillä voi olla myös vähemmän vapaa-aikaa ja vähemmän mahdollisuuksia osallistua kokouksiin tai vapaaehtoistoimintaan. Joskus jopa käytännön yksityiskohdat, kuten kokouksen ajankohta, voivat ratkaista sen, kenellä on mahdollisuus osallistua.
Kiisel lisäsi, että kaikki eivät halua toimia aktiivisina yhteisöorganisaattoreina, eikä sitä tulisi automaattisesti nähdä ongelmana. Osa ihmisistä odottaa kuntien tai palveluntarjoajien hallinnoivan monimutkaisia järjestelmiä tehokkaasti ja haluaa osallistua ilman vastuuta niiden organisoinnista. Joissakin tilanteissa juuri organisatorisen vastuun keventäminen voi mahdollistaa useampien ihmisten osallistumisen.
Tämä on erityisen tärkeää, jos energiayhteisöjen odotetaan edistävän oikeudenmukaista ja osallistavaa energiasiirtymää. Malli, joka toimii vain niille ihmisille, joilla on resursseja sijoittaa rahaa, osallistua kokouksiin ja ymmärtää monimutkaisia energiajärjestelmiä, saattaa jättää muut ryhmät kehityksen ulkopuolelle.
Teknologia voi olla valmis ennen yhteisöä
Keskustelu palasi toistuvasti samaan johtopäätökseen, vaikkakin eri näkökulmista: Paikallisen uusiutuvan energian teknologia on jo olemassa. Sähkönkulutusta voidaan mitata, aurinkopaneeleja voidaan asentaa ja energian jakamiseen voidaan kehittää erilaisia toimintamalleja. Mikään näistä ei kuitenkaan automaattisesti luo toimivaa energiayhteisöä.
Ihmisten täytyy ensin tunnistaa yhteinen tarve, ymmärtää, mitä heille ehdotetaan, ja nähdä syy tehdä yhteistyötä. He tarvitsevat aikaa luottamuksen rakentamiseen sekä uusia toimintamalleja että toisiaan kohtaan. Lisäksi he tarvitsevat ympärilleen ihmisiä ja organisaatioita, jotka voivat tukea prosessia ilman, että ottavat sitä omiin käsiinsä.
Energiayhteisön rakentamisen haaste ei siis ole pelkästään tekninen. Monissa tapauksissa vaikeampi tehtävä on luoda sellaiset edellytykset, joissa ihmiset ovat sekä halukkaita että kykeneviä toimimaan yhdessä.
Haluatko lisätietoa?
Tämä paneelikeskustelu oli osa Interreg-rahoitteisen StartSun-hankkeen päätöskonferenssia ”From Concept to Community: Launching Solar Energy Communities”, joka järjestettiin 22. syyskuuta 2026 Tartossa ja tilaisuutta isännöi Estonian University of Life Sciences.
Konferenssin esitysten PDF-aineistot ja täydelliset tallenteet ovat saatavilla tutustumista varten, linkki